|
Poikani perheen koti joutui purkukuntoon, kun yläkerran asukkaiden kylpyhuonetapaturman seurauksena heidän asuntoonsa satoi satoja litroja vettä. Kaksi pientä lasta ja vanhemmat joutuivat yhtäkkiä evakkopuuhiin keskellä kiireisintä syksyä. Koska koko asunto piti paketoida päivässä muuttokuntoon, poikani kysyi vakuutusyhtiöltä pakkausapua vaimolleen, kun ei itse työkiireiltään voinut olla pakkauspäivänä poissa töistä, vaan pystyi järjestämään vapaan vasta seuraavaksi eli varsinaiseksi muuttopäiväksi. Vakuutusyhtiö ratkaisi avunpyynnön ehdottamalla, pääsisivätkö sukulaiset miniäni avuksi. Taloyhtiön piti päästä kuivaamaan asunto ja se oli saatava tyhjäksi; intressi oli yhtä lailla taloyhtiön kuin poikani perheen. Myös vakuutusyhtiötä kiinnosti ennaltaehkäistä märkien rakenteiden jatkotuhot. Sukulaisten päänsärky vesivahinko ei ollut ollenkaan, eikä vakuutusyhtiössä voitu tietää, oliko sukulaisia ylipäätään olemassa. Sitä paitsi suku oli jo hälytetty apuun niiltä osin kuin se oli mahdollista. Pitkät välimatkat ja työpaikan velvoitteet eivät vain kysele sukulaisten hädänalaista asemaa.
Tämä pitkä johdanto ei suoranaisesti liity kunnan palveluihin, mutta osoittaa ajan hengen, jossa jopa voittoa tavoitteleva liikeyritys sälyttää vastuutaan ja/tai tehtäviään ihmisten sukulaisille. Samaa asennetta on nähtävissä esimerkiksi lasten- ja vanhustenhoidossa. Samaan aikaan kun esimerkiksi kotihoidontuki ei millään riitä kasvavien elinkulujen kattamiseen, nuoria äitejä syyllistetään siitä, etteivät he pidä lapsiaan vähintään kolmevuotiaiksi saakka kotihoidossa. Ei meidänkään polvi pitänyt. Jollei muuta hoitoa saatu, lapsia katsoi perään kaikentasoiset ja -ikäiset tutut ja sukulaiset, eikä noihin aikoihin olisi suotavaa palata. Kyllä hyvinvointiyhteiskunnan pitää pystyä tarjoamaan veroeuroille vastinetta, olipa ihmisillä sukulaisia apunaan tai ei. Samalla lailla kuin vakuutuksenottajan on saatava vakuutusmaksuilleen hädän hetkellä vastinetta, samalla lailla kunnan veromaksajan on voitava luottaa siihen, että arjen kiemuroissa hänelle tarjotaan muutakin apua kuin omia sukulaisiaan. Muuten on syytä kysyä, mistä me oikein maksamme.
Palasin juuri Portugalista, missä minä ja vaimoni olimme juhlistamassa pyöreitä vuosiamme tyttäreni perheen kanssa. Eteläisessä Portugalissa aurinko paistoi lämpimästi siinä missä koti-Suomessa kirpakat syysilmat tekivät taas tuloaan.
Kotiin oli kuitenkin mukava palata, vaikka joka syksy moni suomalainen esittää itselleen varmasti saman kysymyksen: miksi me asumme Pohjolan näillä leveyksillä, joilla meidät pitää pystyssä lähinnä jokavuotinen toivo kesästä, johon siihenkään ei ole luottamista? Syy on tietenkin rakkaudessa kotimaahan, kieleen ja ihmisiin, jotka ovat tämän maan sydän ja sielu.
Samasta syystä minä olen kiinnostunut politiikasta. Haluan tietää, miten asioitamme hoidetaan ja haluan olla mukana vaikuttamassa siihen, että keravalaisilla on tänä ja tulevina talvina junansa, bussinsa, uimahallinsa, jääkaukalonsa, lämpimät kotinsa - ja muut mukavuudet, joista elämänlaatumme on kiinni niinä kylminä ja myrskyisinä talvikuukausina, joista selviämistä muualla maailmassa ihmetellään. Ja mehän selviämme hyvin, kiitos hyvin järjestetyn energiahuollon, julkisen liikenteen, terveyspalvelujen ja lukuisten muiden itsestäänselviltä tuntuvien palvelujen, mutta ennen kaikkea asioista kiinnostuneiden ihmisten yhteistyön, joka on kaiken perusta! Elämä näin kovissa luonnonolosuhteissa on kallista, siksi ei ole yhdentekevää, mihin ja miten me varojamme käytämme.
Kerro, mikä sinut saa viihtymään Suomessa ja Keravalla?
Olen kuullut otsikon kaltaisen puuskahduksen monesti elämässäni. Silti useimmat niistä, jotka väittävät, etteivät ole kiinnostuneet politiikasta tai eivät sitä ymmärrä, seuraavat kiinnostuneina kotikuntansa ja maansa asioita ja tietävät, mitä mieltä asioista ovat. He ovat teräviä, aikaansa seuraavia ja ottavat rohkeasti kantaa lasten-, vanhusten ja terveydenhoitoon, nuorten ja aikuisten hyvinvointiin, kunnan palveluihin ja kaikkeen siihen, mikä tekee elämästä helpompaa, mukavampaa ja turvallisempaa. Mutta kun kaiken päälle liimataan sana politiikka, ihmiset menevät lukkoon ja kuvittelevat, että kyse on jostakin muusta kuin heidän elämästään ja niistä päätöksistä, jotka elämään vaikuttavat. Perimmiltään ja parhaimmillaan politiikassa ei ole kuitenkaan kyse mistään kummallisesta pelistä, vaan ihmisten hyvinvoinnin vaalimisesta ja tavallisten asioiden hoitamisesta. Tervetuloa siis seuraamaan blogiani ja ottamaan kantaa asioihin, joita minä pidän tärkeänä ja joita haluan nostaa esille vaalityössäni!
Olen päättänyt pitää vaaliblogia Uuden Suomen alla, koska uskon verkkolehden lukijoista löytyvän ajasta ja ilmiöistä kiinnostuneita aktiivisia ihmisiä. Toivon blogimerkintöihini kommentointia, kysymyksiä ja myös rakentavaa kritiikkiä. Tule mukaan vaikuttamaan!
|
|
|
